Anselmi, Author at Blues Espoo

Kuinka usein luistimet pitäisi teroittaa?

Vaikka kukaan ei varmaksi tiedä fysiikkaa luistelun takana, on jokaisen tiedossa huonoilla terillä luistelun epämukavuus. Jos haluat luistimiesi olevan huippukunnossa, kannattaa terät teroittaa aina kun luistelua on takana 15 tunnista 20 tuntiin. Teroitusten väli voi kuitenkin vaihdella suuresti riippuen muutamista asioista. Terien kulutukseen vaikuttaa se pelaatko ulko- vai sisäjäällä, kuinka kovaa jää on, kuinka usein pelaat ja tietenkin luistimien laatu vaikuttaa myös.

Luistellessa kuuluva kirskunta voi olla merkki tylsistä teristä. Merkkejä teroitusajankohdan lähestymisestä ovat myös epätasainen kyyti, nopeiden käännösten tekemisen vaikeus sekä terässä sormella tuntuvat kolot ja epätasaisuudet.

Isoin tekijä terien kulumiseen on tietenkin jäällä vietetty aika. Jotkut jääkiekkoilijat teroittavat luistimensa ennen jokaista peliä, kun taas toiset kerran tai kaksi vuoden aikana. Useammin pelaavat yleensä myös teroittavat luistimiansa enemmän. Jos käyt pelaamassa kahdesti viikossa, kannattaa luistimet teroittaa kerran kuukaudessa ja tunnustella, onko se tarpeeksi usein. Jos loppukuusta luistelu tuntuu takkuavan, kannattaa terille näyttää teroitinta useammin.

Ulkojäät usein kuluttavat teriä sisäjäitä enemmän, sillä ulkojää on usein kylmempää ja kovempaa. Kovempi jää ja ulkojäille helposti eksyvät roskat, kuten lehdet, risut, hiekka tai muu lika, saavat terät tylsäksi nopeammin kuin hyvin huollettu ja pehmeämpi sisäjää. Terän laadulla on myös vaikutusta. Laadukas terä kestää pidempään, eikä sitä tarvitse teroittaa niin usein kuin huonompilaatuisia teriä. Luistimien huolellinen käsittely pidentää myös teroitusvälejä. Terien suojat saattavat ruostuttaa teriä, jos ne jätetään pitkäksi aikaa paikalleen, mutta lätkäkassiin ilman suojia heitetyt luistimet voivat vahingoittua.

Teroituksessa ylimääräinen ja kulunut teräs hiotaan pois ulkoreunoista ja uran sivuista siihen suunnitellulla välineellä. Luistimen terässä, toisin kuin veitsissä, on kaksi teräväksi teroitettavaa reunaa. Terän pohja on hieman kaareva ja mitä syvempi ura reunojen välissä on, sitä kapeampi terä usein on. Syvempi ura tarttuu jäähän paremmin mahdollistaen paremman hallittavuuden, mutta samalla verottaen nopeudesta. Matala ura taas antaa kovemmat vauhdit, mutta vaatii luistelijalta enemmän taitoa.

Jääkiekkoilijan painolla on myös merkitystä terien valintaa tehdessä. Painavammat pelaajat suosivat matalampia uria terissä, koska heidän ruumiinpainonsa auttaa luistimen terää “puremaan” paremmin kiinni jäähän. Kevyemmät luistelijat taas saavat paremman otteen luisteluun syvemmillä urilla, jolloin terät tarttuvat jäähän helpommin ja luistelun hallinta on helpompaa.

Kaikkien pienempien pelaajien, eli juonioreiden, hokkareiden kunnossapitoa kannattaa aikuisen valvoa. Usein lapset eivät vielä osaa arvioida omia taitojaan tarpeeksi hyvin, että terien kulumisen vaikutuksen huomaisi heti. Kun terät pitää hyvässä kunnossa, pysyy motivaatiokin korkealla kun ylimääräisiä epäonnistumisia ei pääse tulemaan tylsien terien takia. Olit sitten juniori, seniori tai jotakin siltä väliltä, kannattaa terien kunnosta pitää hyvää huolta, sillä se lisää merkittävästi itsevarmuutta jäällä ja luistelu pysyy mukavana.

Kansallisen jääkiekkoliigan syntyminen

National Hockey League – tunnetummin NHL – eli kansallinen jääkiekkoliiga on jääkiekon ammattilaisliiga, jota pelataan Pohjois-Amerikassa. Liigassa on yhteensä 31 joukkuetta ja niistä 24 sijaitsee Yhdysvalloissa ja seitsemän Kanadassa. NHL on yleisesti tunnustettu maailman kovatasoisimmaksi jääkiekkoliigaksi.

Vuonna 1917 NHL:ää oli perustamassa viisi joukkuetta. Joukkueet olivat Montreal Canadiens, Montreal Wanderers, Ottawa Senators, Toronto Arenas ja Quebec Bulldogs, mutta ensimmäisen kauden aikana Bulldogs ei pelannut ainuttakaan ottelua. Ensimmäinen näytösottelu pelattiin Montreal Canadiensin ja Montreal Wanderersin kesken 15. joulukuuta vuonna 1917. Frank Calder valittiin NHL:n ensimmäiseksi presidentiksi ja hän toimikin virassa aina kuolemaansa saakka vuoteen 1943 asti.

19. joulukuuta 1917 pelattiin ensimmäinen virallinen ottelu, jossa ottivat yhteen Montreal Wanderers ja Toronto Arenas. Wanderers voitti pelin 10-9 ja saman joukkueen puolustaja, Dave Ritchie, teki ottelussa liigan historian ensimmäisen maalin. Ensimmäinen nollapeli tuli myös kaudella 1917-1918 kun Montreal Canadiensin maalivahti Georges Vezina jätti Arenasin nollille samaiselle kaudelle. Parhaan maalivahdin palkinto, Vezina Trophy, onkin nimetty hänen mukaansa. Kauden 1918-1919 Stanley Cup-finaali jäi pelaamatta maailmanlaajuisen influenssaepidemian iskettyä myös Seattleen, mutta ensimmäisen vuosikymmenen aikana NHL-seurat voittivat Stanley Cupin seitsemän kertaa.

Vuoteen 1930 mennessä sekä Pacific Coast Hockey Association eli PCHA ja Western Canada Hockey League eli WCHL lopettivat toimintansa ja vain NHL jäi jäljelle. Muiden sarjojen kaaduttua NHL laajeni myös Yhdysvaltoihin, koska siellä ei enää ollut omaa sarjaa.

1930-luvulla esiteltiin useita sääntömuutoksia. Vuonna 1930 paitsio lisättiin virallisiin NHL-sääntöihin ja pitkä kiekko vuonna 1937. Rangaistuslaukaus tuli sääntöihin vuonna 1934. Uusia palkintoja ja pieniä sääntömuutoksia ilmestyi sekä 1940- että 1950-luvuilla, mutta suuret laajennukset pysyivät poissa kuvioista. Suurempia laajennuksia tehtiin seuraavan kerran vasta 1960-luvulla kun Western Hockey League uhkasi laajentua. Tästä syystä NHL lisäsi liigaansa vuonna 1967 kuusi uutta seuraa: Philadelphia Flyersin, St. Louis Bluesin, Minnesota North Starsin, Los Angeles Kingsin, Oakland Selasin ja Pittsburgh Penguinsin. Vuonna 1970 liigaan liittyivät myös Vancouver Canucks ja Buffalo Sabres.

World Hockey Association eli WHA perustettiin vuonna 1972 ja NHL koki tämän uhkana omalle liigalleen. 1970-luvulla NHL:ään lisättiinkin runsaasti joukkueita: New York Islanders, Atlanta Flames, Kansas City Scouts ja Washington Capitals liittyivät ensin ja vuonna 1979 WHA:n lopettaessa toimintansa, NHL-liigaan mukaan liittyivät myös Hartford Whalers, Quebec Nordiques, Edmonton Oilers ja Winnipeg Jets.

1990-luvulla NHL sai taas lisää joukkueita liigaansa. Kaudella 1991-1992 mukaan liittyi San Jose Sharks ja seuraavalla kaudella Ottawa Senators ja Tampa Bay Lightning. Kaudella 1993-1994 mukaan lisättiin Mighty Ducks of Anaheim ja Florida Panthers. Sarjaan liittyi kaudella 1998-1999 Nashville Predators, 1999-2000 Atlanta Trashers ja kaudella 2000-2001 Minnesota Wild sekä Columbus Blue Jackets. 2017-2018 kaudelle mukaan liittyi myös Las Vegasin Golden Knights ja uusimpana tulokkaana on Seattlen oma joukkue Krakens kaudelle 2021-2022.

Parhaat NHL-maskotit

Maskotit ovat olleet osa urheilujoukkueita, ravintoloita ja brändejä pidempään kuin kukaan jaksaa muistaa. Sana maskotti on tullut suomen kieleen ruotsin ja englannin kautta ranskasta – mascotte tarkoittaa ranskaksi noitaa ja käsitteen toi tutuksi jo vuoden 1880 komediallinen ooppera La Mascotte, jossa italialaisen maanviljelijän kanssa asunut keijukainen toi tälle onnea. Suomen kirjakielessäkin maskotti on tullut tutuksi jo 1900-luvun alussa.

Maskotit ovat tuttu näky pelitapahtumissa ja joukkueiden sekä pelaajien mainoksissa ja myydäänpä niitä jopa fanituotteina. Maskotti on yleensä eläin tai joku muu empaattisen näköinen hahmo tai olento. Yleensä urheilutapahtumissa joku maskotin pukuun sonnustaunut henkilö kannustaa omaa joukkuettaan ja usuttaa yleisön hurjiin kannatushuutoihin.

Maailman tunnetuimpien maskottien – Ronald McDonaldin ja Mikki Hiiren – sijaan suuntaamme tänään kiikarit kohti NHL:n erikoisimpia ja suosituimpia maskotteja.

Gnash (Nashville Predators): Sapelihammastiikeri nimeltään Gnash on Nashville Predators -joukkueen maskotti. Gnash tarkoittaa englanniksi hampaiden kiristelyä ja se on myös sanaleikki Nashvillen ensimmäisestä tavusta. Nashvillestä löydettiin UBS Tower -rakennuksen kaivuutöitä tehdessä sapelihammastiikerin luuranko. Tästä saatiin idea vuonna 1998 joukkueen maskotille, samana vuonna siis kuin joukkue perustettiin. Gnash on tunnettu hurjista tempuistaan, kuten mönkijällä hurjastelu hyppyristä jäälle. Tanssiesitykset ja fanien viihdyttäminen piirakka-naamaan-tempulla kuuluvat myös vakio-ohjelmistoon.

Bailey (LA Kings): Bailey on Los Angelesista kotoisin olevan Kingsin lähes kaksimetrinen leijonamaskotti. Päällään Bailey pitää pelipaitaa numerolla 72, koska 72 astetta fahrenheittia (reilut 22 astetta celsiusta) on Los Angelesin keskilämpötila. Baileyllä on Twitterissä yli 52 tuhatta seuraajaa ja se on nimetty vuoden 2001 WTC-iskuissa kuolleen kanadalaisen ammattilaisjääkiekkoilijan Garnet Baileyn mukaan. Bailey esiteltiin kauden 2007-2008 aikana.

Gritty (Philadelphia Flyers): Gritty on saavuttanut suuren suosion mm. Twitterissä yli 385 tuhannella seuraajallaan. Yli kaksimetrinen oranssi karvakasa pitää yllään Flyersien pelivarusteita ja teki ensimmäisen esiintymisensä vuonna 2018. Flyersillä on edellisen kerran ollut maskotti kaudella 1976-1977, mutta Slapshot-niminen maskotti ei kestänyt yhtä kautta pidempään. Sen jälkeen Flyers oli pitkään ilman maskottia kunnes Gritty esiintyi amerikkalaisille The Tonight Show Starring Jimmy Fallon -ohjelmassa.

Iceburgh (Pittsburgh Penguins): Tämän pingviinipuvussa esiintyvän maskotin edeltäjät olivat oikeita pingviinejä. Iceburgh-nimi on leikkisä yhdistelmä sanoista iceberg (jäävuori) ja Pittsburgh. Vuoden 1995 Jean-Claude Van Dammen tähdittämässä “Äkkikuolema” nimisessä elokuvassa Iceburghilla on pieni rooli.

Wild Wing (Anaheim Ducks): Wild Wing on Anaheim Ducks -joukkueen maskotti, jonka nimi päätettiin Nimeä Maskotti -kilpailun tuloksena. Wild Wing oli ensimmäinen maskotti NHL:n historiassa, joka suoritti suositun tempun laskeutumalla jäälle jäähallin kattuparruista. Joukkueen nimen mukaisesti Wild Wing esittää ankkaa, jonka naamalla on maski suoraan Perjantai 13. -elokuvista ja yllään tällä on Anaheim Ducksien peliasu. Wild Wing esiintyi myös Mighty Ducks -nimisessä animaatiosarjassa, jota esitettiin Yhdysvalloissa vuosina 1996-1997.

Pelipäivän ruokavalio-opas

Usein huomiotta jäänyt ja aliarvostettu osa jääkiekkoharjoittelua on pelaajan ruokavalio. Valmentajat saattavat keskittyä enemmän voimaharjoitteluun, taitojen kehittämiseen ja käytännön harjoituksiin. Varjoon jää usein terveellisen ravinnon merkitys ja monipuolinen ruokavalio. Kova työ ja harjoittelu tuottaakin varmasti tulosta, mutta jos jääkiekkoilija ei syö tarpeeksi ja oikeita ruokia, saattaa osa harjoittelun hyödyistä jäädä saamatta.

Viimeisen muutaman vuoden aikana jääkiekon pelaajien ruokavalioon on kiinnitetty enemmän huomiota ja sen on todettu vaikuttavan aiempaa enemmän menestykseen. Aikaisempina vuosina ei ollut erikoista, vaikka ammattilaisjääkiekkoilija olisi polttanut askin tupakkaa päivässä. Nykyään kuitenkin tiedetään yhä enemmän terveyteen vaikuttavista tekijöistä, joten pelaajat noudattavat keskimäärin terveellisempiä elämäntapoja muutenkin. Esimerkiksi NHL-joukkueilla on omat asiantuntijansa varmistamassa, että pelaajat saavat ohjeet oikeanlaiseen syömiseen.

Jokapäiväinen syöminen

Karkit, rasvainen ruoka ja sokerijuomat kuuluisi pitää minimissä, vaikka seuraaviin harjoituksiin tai peliin olisikin vielä aikaa. Näitä kutsutaan “tyhjiksi kaloreiksi”, sillä ne sisältävät paljon rasvaa ja sokeria, mutta eivät juuri ollenkaan vitamiineja, hivenaineita, antioksidantteja, kuituja, proteiineja tai hyviä rasvoja. Ne siis lihottavat, mutta eivät auta fysiikan tai terveyden kehittymisessä.

Hiilihydraatit ovat tärkeässä roolissa jaksamisen kannalta. Ne ovat ikään kuin kehon polttoainetta. Varsinkin nuorille ja kehittyville pelaajille riittävä määrä hiilihydraatteja on tärkeä seikka, sillä keho kuluttaa niitä runsaasti harjoituksen aikana. Hedelmät, vihannekset, täysjyväviljat, maito ja erilaiset pavut sekä pähkinät ovat hyviä hiilihydraattien lähteitä.

Proteiinit auttavat lihasten kasvussa ja palautumisessa, niistä ihmiskeho käyttää ikään kuin rakennuspalikoina. Proteiiniannos tai kaksi jokaisen aterian yhteydessä on hyvä lisä aktiivisesti harjoittelevalle jääkiekkoilijalle. Parhaan tuloksen saat kun syöt vähän proteiinia ennen harjoittelua – jotta energiaa ei kulu liikaa ruoan sulattamiseen harjoittelun aikana – ja harjoittelun jälkeen syöt tai juot palautumiseen tarvitun runsaamman määrän proteiinia. Proteiinia on runsaasti lihassa, kalassa, maitovalmisteissa, kananmunissa sekä erilaisissa palautus- ja treenijuomasekoituksissa.

Vesi on myös erittäin tärkeä osa elimistön kunnossa pitämiseksi. Ihminen selviääkin ilman ruokaa jopa viikkoja, mutta ilman vettä elimistö alkaa kuihtua päivissä. On hyvä muistaa nesteyttää usein, sillä hyvä nestetasapaino auttaa elimistöä ja lihaksia toimimaan. Jos tunnet janoa, olet pitkittänyt veden juomista jo liian kauan. Nyrkkisääntönä voidaan pitää vähintään kahta litraa vettä päivässä, mutta veden määrän tarve riippuu myös yksilöllisistä tekijöstä, kuten pelaajan iästä, koosta ja muista elämäntavoista.

Pelipäivä

Pelipäivänä on tavallistakin tärkeämpi muistaa syödä riittävästi ja monipuolisesti. Jääkiekkopelit kuluttavat energiaa harjoituksiakin enemmän, joten jos pelaaja ei muista syödä kunnolla, saattaa suoritus pelin aikana olla huonompi. Monipuolinen aamiainen kannattaa muistaa syödä ennen päivän aloitusta, sillä sen avulla elimistösi ja aivosi lähtevät käyntiin ja ovat valmiina päivän haasteisiin. Hyvin nukutun yön ja pitkien unien jälkeen elimistö tarvitsee lisää ravintoa ja monipuoliseen ateriaan kannattaakin panostaa heti aamusta.

Lounas kannattaa syödä vähintään kolme tuntia ennen peliä, jotta elimistö ehtii muuttaa ruoan energiaksi, eikä kuluta energiaa sen sulattamiseen pelin aikana. Aterialla kannattaa myös juoda hyvin, jotta nestettä on varastossa peliä varten.

Pelin jälkeen kannattaa tankata proteiineja ja hiilihydraatteja, jotta elimistö ja lihakset palautuvat nopeammin raskaan suorituksen jälkeen. Ateria kannattaa nauttia viimeistään kaksi tuntia pelin jälkeen.