Pelaajien turvallisuus

Pelaajat, valmentajat ja terveydenhuolto vaativat enemmän huomiota pelaajien turvallisuuteen Pohjois-Amerikan ammattilaisjääkiekkoilun parissa. Monet pitkäaikaiset vammat ja sairaudet vaivaavat pelaajia, jotka ovat saaneet kolhuja. Osa heistä on nostanut syytteen Kansallista jääkiekkoliigaa vastaan ja pelaajat vaativat korvauksia mm. aivotärähdyksistä johtuvista vammoista ja niiden pitkäaikaisista haitoista. Esimerkiksi Steve Montador kuoli yllättäen kotonaan vuonna 2015 vain 35-vuotiaana ja hänellä todettiin olevan neurologisia häiriöitä, jotka saattoivat olla peräisin hänen urallaan saamistaan 19 aivotärähdyksestä. Kyseinen – Chronic traumatic encephalopathy -niminen – neurologinen häiriö on löydetty useilta urheilijoilta, jotka ovat saaneet uransa aikana kovia iskuja päähän.

Kypärän tarve on suuri, kun pelataan nopeatempoista ja fyysistä peliä kovalla alustalla. Valitettavasti NHL-kypäristä vuonna 2015 julkaistu tutkimus osoitti, että yli 25% pelaajien käyttämistä kypäristä eivät suojanneet riittävästi aivotärähdyksiltä. Virginia Polytechnic Institute and State University testasi yli 32 kypärää ja antoi niille arvosanan tähtinä asteikolla yhdestä viiteen siinä, kuinka hyvin ne suojaavat aivotähähdyksiltä. Yhdeksän ei saanut ainuttakaan tähteä ja vain yksi – Warrior Sport -merkkinen kypärä – sai kolme tähteä. Loput kypärät saivat pisteen tai kaksi. Tutkimukseen käytettiin kolme vuotta ja puoli miljoonaa dollaria, mutta kypärävalmistajat eivät olleet rahoittamassa tutkimusta.

Toinen yleinen vamma ammattilaisjääkiekon parissa on luistimen terästä saatu isku. Monen laisia loukkaantumisia on tapahtunut, kun pelaajan luistimen terä on osunut toista pelaajaa huonosti suojattuun kohtaan. Monet jääkiekkovarusteiden valmistajat, kuten Bauer, Easton, Reebok ja muutama muu, ovat tunnistaneet riskit ja valmistaneet esimerkiksi kevlarilla suojatut sukat, joiden pitäisi antaa lisäsuojaa nilkoille, jaloille ja akillisjänteille. Vital Nation -niminen jääkiekkovarusteiden valmistaja on kehitellyt säärisuojan, jota on myös vahvistettu kevlarilla.

Visiirien pakollinen käyttö on yksi sääntö, joka on edistänyt ammattilaispelaajien turvallisuutta. Se onkin otettu käyttöön jo kaikilla ammattilaisjääkiekon tasoilla. Aikoinaan jääkiekkoa pelattiin kokonaan ilman kypärää, eikä siitäkään ole kauaa kun visiirien ja muiden kasvoja suojaavien osien käyttäminen oli harvinaista. Nykyään kuitenkin on harvinaisempaa nähdä kentällä pelaaja ilman kypärän visiiriä. Pieni pala muovia onkin säästänyt monia ammattilaspelaajia sairaalareissulta ja vakavilta vammoilta.

Vaikka joitain toimenpiteitä on tehty riskien vähentämiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi, on ammattilaiskiekkoilun parissa silti vielä parannettavaa. Aivotärähdyksistä, ja niiden ennaltaehkäisystä, tulisi käydä enemmän keskustelua ammattilaisliigojen ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin vähentää pelaajien uran jälkeisiä sairauksia, kuten aiemmin mainittu CPE-häiriö.
Kypärävalmistajien tulisi ottaa huomioon viime aikoina tehdyt kokeet sekä tutkimukset ja suunnitella niiden pohjalta uuden laisia jääkiekkokypäriä, jotka suojaisivat paremmin aivotärähdyksiltä ja iskuilta päähän. Valmistajien kypärissä on yhä huimia eroja siinä, kuinka hyvin aivotärähdyksiä estäviä ominaisuuksia niissä on. Vuonna 2021 Virginia Polytechnic Institute and State Universityn testaamia kypäriä on jo 57 eri laatua, mutta vain yksi on yltänyt viiden tähden suoritukseen. Neljän tähden suorituksiakin on vain yksi.

Jääkiekkomailan pituudesta

Oikean pituinen maila on todella huomiota ansaitseva seikka jääkiekkoa pelatessa tai harjoitellessa. Väärän kokoinen maila hidastaa jääkiekkoilijan kehitystä, tekee laukauksista epätarkempia ja heikompia sekä vaikeuttaa itse luistelua. Varsinkin kasvavien pelaajien varusteista kannattaa pitää huolta, etteivät ne jää hiljalleen liian pieniksi.

Luistimien ohella jääkiekkomaila on keskeisin osa jääkiekon pelaamista. Oikean ja väärän kokoisen mailan ero näkyy merkittävästi pelityylissä ja onnistumisissa. Liian lyhyellä mailalla kiekon ketterä liikuttelu pelikentällä on vaikeaa ja liian pitkä maila tekee luistelusta kömpelömpää.

Kuinka pitkä jääkiekkomailan pitäisi olla?

Kysymykseen on yhtä monta vastausta, kuin on mailan käyttäjiäkin. Mailan koko vaihtelee käyttäjän koon, voimakkuuden ja pelityylin mukaan. Näillä helpoilla ohjeilla saat kuitenkin vähän apua oikean kokoisen mailan etsintään:

  • Laita luistimet jalkaan
  • Seiso suorassa
  • Aseta mailan lapa luistimen kärjen kohdalle, niin että varsi kulkee vartalosi keskilinjan mukaisesti
  • Varren pään pitäisi ylttyä leun ja nenän välimaastoon

Toinen tapa mitata mailaa on seistä luistimet jalassa ja pitää mailaa alempi käsi suorana sekä ylempi käsi siinä kohtaa missä se olisi tavallisestikin. Maila on sopivan kokoinen, jos mailan lapa on tasaisesti jäällä. Kärjen ollessa irti jäästä, maila on liian pitkä ja lavan “kantapään” noustessa ilmaan, maila on liian lyhyt.

Hieman liian pitkästä mailasta saa sopivan kokoisen, kun painaa suoralla kädellä lavan jään pinnan mukaiseksi. Pitämällä ylemmällä kädellä kiinni sopivasta kohdasta näkee, kuinka paljon mailalla on liikaa pituutta. Mailan lyhentäminen saattaa tehdä siitä liian jäykän, mutta muutaman sentin lyhennyksellä ei pitäisi olla merkittävää negatiivista vaikutusta. Kunnon MacGyver myös taiteilee lyhyeksi jääneeseen mailaan jatkopalan.

Jääkiekkoilijan pelityylillä ja -paikalla on myös merkityksensä mailan pituutta valittaessa. Lyhyemmällä ja siten myös kevyemmällä mailalla on helpompi hallita kiekkoa ja tehdä nopeita liikkeitä sekä kuljettaa kiekkoa lähempänä vartaloa. Tavallista hieman pidemmällä mailalla taas ylettyy kauemmaksi, vaikka pelaajan ketteryys tiukoissa tilanteissa kärsiikin. Vastustajalta on helpompi lyödä kiekko pois pidemmällä mailalla ja kiekot saa napattua haltuun etäämmältä. Juuri sopivan mittaisella jääkiekkomailalla olet näiden kahden pelityylin välimaastossa.

Itselleen sopivan mittaisen mailan löytää kuitenkin helpoiten kokeilemalla eri pituisia mailoja ja pelaamalla niillä. Se mikä tuntuu parhaalta pelatessa ja laukaistessa, on todennäköisesti sopivan mittainen.

Älä tee näin!

Älä tee näitä virheitä kun hankit mailaa juoniorille:

  • Liian pitkän mailan ostaminen “kasvuvaran” takia. Pitkällä mailalla voi olla todella hankala pelata, varsinkin kiekkoilijan ollessa pienikokoinen. Lapsi todennäköisemmin kyllästyy lajiin sen vaikeuden takia, ennen kuin ehtii kasvaa sopivaan mittaan.
  • Käytetyn aikuisten mailan katkaiseminen liian alhaalta. Jääkiekkomailan joustavuus heikkenee huomattavasti ja siitä tulee turhan jäykkä, jos pituudesta poistetaan liikaa.
  • Uuden mailan ostamisen pitkittäminen. Pelaajan kasvaessa pituutta, tulee mailankin vaihtua pidempään malliin sen käyttäjän kasvun mukaan.

Nämä asiat kannattaa huomioida jääkiekkomailaa ostaessa

Jääkiekkomailan tärkeimmät ominaisuudet ovat sen kepeys, jäykkyys sekä lapamalli. Ne tulisi ainakin ottaa huomioon ostopäätöstä tehdessä. Pelaajan henkilökohtaiset mieltymykset ja fyysiset ominaisuudet vaikuttavat vahvasti, joten mailojen suositut ominaisuudet voivat vaihdella suuresti. Käsituntuma on myös tärkeässä roolissa, sillä mailan pitää tuntua “omalta”. Varren paksuus ja kulmikkuus vaikuttavat varsinkin pienikätisempien pelaajien mailavalintoihin. Divaripelaajat pitävät usein tärkeänä ominaisuutena mailan lietä, eli lavan ja varren kulmaa, ja sitä että se sopii hyvin omaan peliasentoon.

Mailan lapa on yksi tärkeimmistä tekijöistä ostopäätökseen vaikuttavana tekijänä. Suurin osa pelaajista kiinnittääkin tarkasti huomiota lapamalliin tehdessään valintaa eri jääkiekkomailojen välillä. Design ja mailan ulkonäkö vaikuttavat myös tutkitusti siihen, mikä maila hyllyltä tarttuu matkaan. Tähän vaikuttaa hyvin paljon pelaajan omat ulkonäölliset mieltymykset. Esimerkiksi Bauerin mailojen ulkonäkö on saanut suuren suosion pelaajien keskuudessa. CCM ja Warrior ovat myös huomionarvoisia vaihtoehtoja, kun halutaan näyttävä jääkiekkomaila. Toiset pelaajat taas eivät välitä mailan ulkonäöstä niin paljoa, eivätkä olisi valmiita maksamaan ylimääräistä hienosta mailasta, vaan tärkeimpiä tekijöitä ovat sen ominaisuudet ja hinta-laatusuhde.

Mailan pinta on myös tärkeä tekijä. Tahmea grippipinta antaa pelaamiseen paremman otteen ja useimmat jääkiekkoilijat pitävätkin grippiä ehdottomana, eivätkä ikinä pelaa mailalla, josta grippi puuttuu. Hyvä grippi on sellainen, jossa on pitoa, eli käsi pysyy kiinni laukauksen aikana, mutta kättä on myös voitava liikutella vaivatta mailan vartta pitkin. Gripin on siis oltava sopia, ei liian liukas, eikä liian pitävä. Liukkaalla pinnalla maila lipeää helposti käsistä ja kohokuvioitu mailan varsi taas kuluttaa pelihanskoja liian nopeasti.

Kickpoint, eli kohta, josta maila taipuu laukauksen aikana, on yksi tärkeistä tekijöistä enemmän harrastukseen uppoutuneiden parissa. Kickpointin sijainti voi vaikuttaa pelaajan vetojen ja aloitusten onnistumiseen.

Tietenkin mailaa valitessa on hyvä kiinnittää huomiota valmistajaan ja mailan laatuun. Tuotteen laadulla on usein suora vaikutus siihen, kuinka hyvin se menestyy markkinoilla ja menestyvien tuotteiden kysyntä on suurempi. Laadulla tarkoitetaan kaikkia niitä tuoteominaisuuksia, jotka tyydyttävät asiakkaan tarpeet. Jääkiekkomailan laatu on käsitteenä osittain subjektiivinen – eli omaan henkilökohtaiseen mielipiteeseen perustuva – sillä jokainen pelaaja arvostaa tuotteissa eri piirteitä. Tästä syystä jääkiekkoa harvemmin tai silloin tällöin pelaava voi kokea huononkin mailan laadukkaaksi, kun kokemusta hyvistä mailoista ei ole ja huonokin tyydyttää pelaajan tarpeet. Samalla ammattilainen, joka pelaa usein ja tietää enemmän aiheesta, ei koe samaa mailaa hyväksi, koska hän vaatii mailaltaan parempaa suorituskykyä ja monipuolisempia ominaisuuksia.

Jääkiekkomailan ostopäätökseen vaikuttavat tekijät eivät siis ole yksittäisiä tekijöitä vaan siihen vaikuttaa useamman tekijän summa. Jokaisen jääkiekkoilijan tulee siis pohtia omalla kohdallaan, mitä asioita hän pitää tärkeänä ja kuinka paljon mailan ominaisuuksilla on vaikutusta ostopäätöstä tehdessä. Aloittelijalle paras maila saattaa olla se kaikkein edullisin vaihtoehto kun taas pidempään pelanneet arvostavat enemmän laatua ja tiettyjä ominaisuuksia.

Näin pidät nestetasapainon kunnossa pelin aikana

Neste- ja suolatasapainon ylläpitäminen on erittäin tärkeää varsinkin jääkiekkopelien aikana. Elimistö tarvitsee myös suoloja pärjätäkseen raskaan urheilusuorituksen aikana, vaikka liika suola onkin epäterveellistä. Suolan puute voi kuitenkin myös johtaa ongelmiin. Suolat auttavat elimistöä muun muassa nestetasapainon säätelyssä – sillä suola eli natrium sitoo vettä itseensä – ja hermoston toiminnan ylläpitämisessä. Liika suolan saaminen taas kerryttää liikaa nestettä elimistöön, jolloin verenpaine nousee.

Pelkän veden juominen hikoillessa vähentää tärkeän natriumin määrää veressä. Tämä taas saattaa heikentää huomattavasti fyysistä suoritusta ja pelaaminen kärsii. Mikäli veren suolapitoisuus laskee liikaa, aiheuttaa se hyponatremian, jonka seurauksena voi esiintyä päänsärkyä ja huonovointisuutta.

Mitä pitäisi tehdä ennen peliä

Jos nesteyttäminen juolahtaa mieleen vasta puolivälissä peliä, ollaan jo myöhässä. Pelejä varten kannattaa aloittaa nesteyttäminen jo hyvissä ajoin. Valmistautumalla hyvin elimistö saadaan pelikuntoon jo ennen peliä, eikä vasta kesken pelin. Pelikunnon ollessa kova, paranee suorituskin. Tästä syystä hyvä valmistautuminen nestetasapainon ylläpitämiseksi on jääkiekon ja muun urheilun tärkein vaihe. Varsinkin jos lämpötila ei ole pakkasen puolella, alkaa varusteissa hikoilu nopeasti. Mitä paremmin elimistösi on varastoinut vettä ja suoloja, sitä paremmat eväät sillä on kestää hyvässä kunnossa läpi pelin.

Urheilujuomat sisältävät usein tarpeellisia hivenaineita ja suoloja, joten sellaisen nauttimista ennen peliä kannattaa harkita. Urheilujuoma tulisi juoda noin 45 minuuttia ennen peliä, jotta elimistö ehtii absorboida kaikki hyödylliset vitamiinit ja hivenaineet. Näin siitä saadaan eniten hyötyä. 

Pelin aikana ja sen jälkeen

Jääkiekkopelaajan kannattaa juoda pelin aikana vettä tasaisin väliajoin. Noin 15-20 minuutin välein kannattaa juoda vähintään pari desiä vettä niin pelien, kuin harjoitustenkin aikana. Elimistö ei ehdi hyödyntämään kaikkea saamaansa vettä, jos sitä saa harvoin ja paljon kerralla. Tästä syystä onkin parempi pitää huolta siitä, että ottaa tavakseen säännöllisen veden juomisen. Elimistökin huomaa helpommin jos nestetasapaino alkaa horjua, kun se on tottunut siihen, että nestettä on riittävästi. 

Nestetasapainon palauttaminen on merkittävä osa palautumisprosessia, kun pelaaja on hikoillut paljon ja elimistö tarvitsee vettä sekä suoloja. Useimmat urheilijat ovat pelin tai harjoittelun jälkeen palautuksen tarpeessa. Tutkimus ja kokemukset ovat osoittaneet, että tämän kaltaisesta rasituksesta ei ole terveydellistä haittaa, kunhan tiedostaa omat rajansa.

Vettä kannattaa siis juoda riittävästi ja säännöllisesti. Kun nestetasapaino pysyy kunnossa, elimistö voi paremmin ja jaksaa suoriutua rankemmistakin fyysisistä rasituksista. Arjessakin on hyvä pitää vesipullo lähettyvillä, ettei elimistö pääse kuivumaan huomaamatta ennen kovia treenejä tai tärkeää peliä. Myös suolojen tärkeys pitää muistaa, mutta yleensä monipuolisesti ruokaileva jääkiekkoilija saa suoloja tarpeeksi ruoan mukana. Liian paljon juomista kannattaa myös välttää, jotta säästyy toistuvilta WC-käynneiltä ja ettei elimistön suolatasapaino mene epäkuntoon.

Lämmittelyn tärkeys jääkiekossa

Tässä artikkelissa käsitellään lämmittelyä ja venyttelyä sekä niiden merkitystä jääkiekossa. Oli kyseessä sitte peli, harjoitukset tai muualla tapahtuva treeni, on lämmittely ja venyttely avain onnistumiseen, kun kyseessä on fyysistä kuntoa vaativa tekeminen.

Lämmittelyn hyödyt

Itsestään selvät hyödyt ovat tietenkin pienempi todennäköisyys revähdyksille, tai muille vammoille, ja parempi suorituskyky. Lämmittely auttaa näissä asioissa, sillä lämpimissä lihaksissa on enemmän voimaa, sykkeen noustessa ääreisverenkierto avautuu enemmän ja kudosten aineenvaihdunta lisääntyy, koordinaatio paranee hermoimpulssien kulkunopeuden kasvaessa, psyykkinen ja kognitiivinen suorituskyky paranee kehon herätessä kunnolla, lihakset ja nivelet valmistautuvat treeniin sekä alkulämmittelyllä saa hyvin kohdistettua keskittymisen harjoituksiin ja treenistä saa näin enemmän irti. Suurin hyöty tuleekin siis ruumiinlämmön noustessa ja lihasten lämmetessä.

Kaikki tämä vaikuttaa energian aineenvaihduntaan, nopeuteen ja ketteryyteen sekä nivelten toimintaan. Fyysisesti raskaan jääkiekkopelin tai harjoitusten kannalta lämmittely siis yksinkertaisesti parantaa suorituskykyä. Monelta lämmittely jää helposti puoleen tiehen tai sitä pidetään turhana ja tylsänä, mutta lämmittelyä ja sen tärkeyttä ei kannata laiminlyödä. Kunnolla tehty lämmittely on harjoittelun perusta, sillä se valmistelee kehon rankkaa suoritusta varten ja harjoittelun tuloksetkin näkyvät nopeammin, kun pääset treenaamaan täysillä.

Miten jääkiekkoilijan kannattaa lämmitellä

  • Polvet ja lonkka kannattaa huomioida erityisen hyvin, sillä luistelu rasittaa varsinkin näitä kehon osia.
  • Olkapäät vaativat myös täyden liikeradan kiekon käsittelyyn ja laukomiseen. Niitä on siis hyvä lämmitellä joka suuntaan.
  • Keskivartalon lämmittely kannattaa tehdä aktivoivan lämmittelyn aikana, joten ohjelmaan kannattaa huomioida, että lajisuorituksen vaatimat lihakset lämpiävät kunnolla.
  • Jääkiekkoon kuuluu paljon lineaarisia, lateraalisia ja diagonaalisia liikkeitä. Näitä on siis hyvä myös “kuivaharjoitella”.
  • Nopeana ja fyysisenä lajina jääkiekko vaatii pelaajalta erityisen paljon. Lämmittelyyn kannattaa siis panostaa huolella ja venyttelyt tehdä kunnolla.
  • Loukkaantumisen ehkäisemiseksi lonkan lihaksisto ja lapaluut ovat tärkeitä alueita.
  • Lämmittelyharjoituksen tulisi kestää vähintään 15 minuuttia.

Oman lämmittelyharjoituksen tekeminen

Lämmittelyn suositeltu kesto ja vaativuus riippuvat paljon sen tekijästä. Hyvässä kunnossa olevan urheilijan tekemä tai vetämä lämmittely saattaa olla totaalisen uuvuttava jollekin toiselle. Harjoituksen sisältö ja lämpötila, jossa harjoitellaan, vaikuttavat myös. Harjoittelijan mahdolliset heikkoudet ja vammat tulee huomioida lämmittelyohjelmaa suunnitellessa.

Harjoituksessa kannattaa aloittaa ensin yleispätevällä lämmittelyllä, jotta kaikki kehon lihakset saavat lämpöä ja heräävät, ja sen jälkeen jatkaa täsmällisellä ohjelmalla. Kevyestä juoksulenkistä, hyppimisestä ja dynaamisesta venyttelystä saa jo hyvän pohjan lämmittelyohjelmalle. Viiden minuutin lenkki ja muutama venyttelyliike auttavat jo herättelemään elimistöä, aivoja ja lihaksia.

Venyttelyn ja lämmittelyn tekeminen saattavat tuntua turhalta, mutta ei kannata antaa niiden yksinkertaisuuden ja tylsyyden hämätä, vaan lämmittelyohjelma kannattaa tehdä loppuun asti. Voimaharjoitteluita tehdessä kannattaa peruslämmittelyn jälkeen tehdä muutamia liikkeitä kevyillä painoilla tai jopa pelkällä tangolla.

Muista juoda riittävästi vettä lämmittelyn aikana!

Kovat vai pehmeät teräsuojat luistimiin?

Luistimiin on saatavilla erilaisia suojia pitämään terät hyvässä kunnossa. Toinen vaihtoehto on muoviset ja kovat suojat, jotka asetetaan terän päälle, ja toinen vaihtoehto on kuminauhalla kiinnitettävä nylonpintainen pehmeä suoja. Luistimen teräsuojus on kannattava hankinta, sillä ne pitävät terän käyttökunnossa pidempään. Luistelun tärkeintä välinettä kannattaakin suojella ylimääräisiltä kolhuilta ja kosteudelta.

Kovat suojukset ovat yleensä kapeat muovista valmistetut suojat, jotka pitävät luistimen terän suojassa kolhuilta. Ne sopivat hyvin lätkäkassissa kuljetettavien luistinten suojaksi, jotta ne eivät ota ylimääräisiä iskuja muista varusteista, toisistaan tai kovista pinnoista, joille kassi lasketaan. Kovat suojukset auttavat myös pitämään lätkäkassin ehjänä, kun luistinten terät eivät pääse repimään kangasta. Kun teriin laittaa kovat suojukset, voi niillä myös kävellä matkan jäältä pukuhuoneeseen vahingoittamatta teriä.

Pelien tai harjoitusten jälkeen jääkiekkoilijan tulisi aina pyyhkiä teristä pois ylimääräinen kosteus pyyhkeellä tai muulla vastaavalla välineellä. Teriin jäänyt kosteus tai niihin kondensoitunut vesi saattaa suurella todennäköisyydellä ruostuttaa teriä. Pehmeät kankaiset ja nylonpintaiset suojat auttavat pitämään kosteuden pois teristä. Myös Soakers-nimellä tunnetuissa pehmeissä teräsuojissa on VCI-kyllästetty vuori, joka imee itseensä vettä ja kosteutta. Kosteutta saattaa kerääntyä teriin niiden lämmetessä, vaikka olisit pyyhkinyt ne kuiviksi jäältä tultuasi. Soakersit taas pitävät terät kuivina, eikä ruostetta pääse syntymään.

Jäältä tultuasi terät pysyvät kylminä pitkään ja pehmeitä suojia kannattaa pitää paikallaan, kunnes terät ovat lämmenneet huoneenlämpöisiksi, eikä vettä enää tiivisty niihin. Luistimia kannattaa myös säilyttää kuivassa paikassa. Pehmeät suojat eivät kuitenkaan suojaa luistimia kolhuilta ja naarmuilta yhtä hyvin kuin kovat suojat. Molempien teräsuojien käyttö onkin suositeltavaa, jos haluat pitää luistimesi mahdollisimman hyvässä terässä. Kovat suojat kannattaa ottaa pois mahdollisimman pian – kun luistimet on saatu kuljetettua takaisin kotiin – ruostumisen estämiseksi. Kangassuojat kannattaa myös ripustaa välillä kuivumaan, ettei niihin pääse kertymään liikaa kosteutta.

Soakereita saa tavallisesti kolmea eri koko, jotka on tarkoitettu lapsille, nuorille tai aikuisille. Kokomerkinnät small, medium tai large kertovat yleensä, minkä kokoiseen luistimeen suoja on tarkoitettu. Molempien suojusten hinta vaihtelee alle kymmenestä eurosta muutamiin kymppeihin, joten kalliista sijoituksesta ei ole kyse, kun verrataan niitä usein paljon arvokkaampien luistimien hintaan. Saatavilla on useita eri värejä ja kuvioita, joista jokainen löytää varmasti itselleen sopivan tyylin.

Erikoisempia vaihtoehtoja ovat eläinkuvioiset ja maskottien päillä somistetut luistinsuojat, sekä kovat suojukset joihin saa kiinnitettyä renkaat. Näin saat tavallisista luistimista rullaluisteluun sopivat välineet. Joissakin kovissa suojissa on sivuilla aukot, joista vesi pääsee valumaan pois, mutta ne eivät kuitenkaan pidä teriä kuivina yhtä tehokkaasti kuin pehmeät Soakers-suojat.

Molempien suojien käyttäminen samaan aikaan on järkevää, varsinkin jos tapanasi ei ole kohdella luistimia silkkihansikkain. Tärkeintä on kuitenkin pitää luistimet kuivina ja terävinä.

Kuinka usein luistimet pitäisi teroittaa?

Vaikka kukaan ei varmaksi tiedä fysiikkaa luistelun takana, on jokaisen tiedossa huonoilla terillä luistelun epämukavuus. Jos haluat luistimiesi olevan huippukunnossa, kannattaa terät teroittaa aina kun luistelua on takana 15 tunnista 20 tuntiin. Teroitusten väli voi kuitenkin vaihdella suuresti riippuen muutamista asioista. Terien kulutukseen vaikuttaa se pelaatko ulko- vai sisäjäällä, kuinka kovaa jää on, kuinka usein pelaat ja tietenkin luistimien laatu vaikuttaa myös.

Luistellessa kuuluva kirskunta voi olla merkki tylsistä teristä. Merkkejä teroitusajankohdan lähestymisestä ovat myös epätasainen kyyti, nopeiden käännösten tekemisen vaikeus sekä terässä sormella tuntuvat kolot ja epätasaisuudet.

Isoin tekijä terien kulumiseen on tietenkin jäällä vietetty aika. Jotkut jääkiekkoilijat teroittavat luistimensa ennen jokaista peliä, kun taas toiset kerran tai kaksi vuoden aikana. Useammin pelaavat yleensä myös teroittavat luistimiansa enemmän. Jos käyt pelaamassa kahdesti viikossa, kannattaa luistimet teroittaa kerran kuukaudessa ja tunnustella, onko se tarpeeksi usein. Jos loppukuusta luistelu tuntuu takkuavan, kannattaa terille näyttää teroitinta useammin.

Ulkojäät usein kuluttavat teriä sisäjäitä enemmän, sillä ulkojää on usein kylmempää ja kovempaa. Kovempi jää ja ulkojäille helposti eksyvät roskat, kuten lehdet, risut, hiekka tai muu lika, saavat terät tylsäksi nopeammin kuin hyvin huollettu ja pehmeämpi sisäjää. Terän laadulla on myös vaikutusta. Laadukas terä kestää pidempään, eikä sitä tarvitse teroittaa niin usein kuin huonompilaatuisia teriä. Luistimien huolellinen käsittely pidentää myös teroitusvälejä. Terien suojat saattavat ruostuttaa teriä, jos ne jätetään pitkäksi aikaa paikalleen, mutta lätkäkassiin ilman suojia heitetyt luistimet voivat vahingoittua.

Teroituksessa ylimääräinen ja kulunut teräs hiotaan pois ulkoreunoista ja uran sivuista siihen suunnitellulla välineellä. Luistimen terässä, toisin kuin veitsissä, on kaksi teräväksi teroitettavaa reunaa. Terän pohja on hieman kaareva ja mitä syvempi ura reunojen välissä on, sitä kapeampi terä usein on. Syvempi ura tarttuu jäähän paremmin mahdollistaen paremman hallittavuuden, mutta samalla verottaen nopeudesta. Matala ura taas antaa kovemmat vauhdit, mutta vaatii luistelijalta enemmän taitoa. 

Jääkiekkoilijan painolla on myös merkitystä terien valintaa tehdessä. Painavammat pelaajat suosivat matalampia uria terissä, koska heidän ruumiinpainonsa auttaa luistimen terää “puremaan” paremmin kiinni jäähän. Kevyemmät luistelijat taas saavat paremman otteen luisteluun syvemmillä urilla, jolloin terät tarttuvat jäähän helpommin ja luistelun hallinta on helpompaa.

Kaikkien pienempien pelaajien, eli juonioreiden, hokkareiden kunnossapitoa kannattaa aikuisen valvoa. Usein lapset eivät vielä osaa arvioida omia taitojaan tarpeeksi hyvin, että terien kulumisen vaikutuksen huomaisi heti. Kun terät pitää hyvässä kunnossa, pysyy motivaatiokin korkealla kun ylimääräisiä epäonnistumisia ei pääse tulemaan tylsien terien takia. Olit sitten juniori, seniori tai jotakin siltä väliltä, kannattaa terien kunnosta pitää hyvää huolta, sillä se lisää merkittävästi itsevarmuutta jäällä ja luistelu pysyy mukavana.

Pelipäivän ruokavalio-opas

Usein huomiotta jäänyt ja aliarvostettu osa jääkiekkoharjoittelua on pelaajan ruokavalio. Valmentajat saattavat keskittyä enemmän voimaharjoitteluun, taitojen kehittämiseen ja käytännön harjoituksiin. Varjoon jää usein terveellisen ravinnon merkitys ja monipuolinen ruokavalio. Kova työ ja harjoittelu tuottaakin varmasti tulosta, mutta jos jääkiekkoilija ei syö tarpeeksi ja oikeita ruokia, saattaa osa harjoittelun hyödyistä jäädä saamatta.

Viimeisen muutaman vuoden aikana jääkiekon pelaajien ruokavalioon on kiinnitetty enemmän huomiota ja sen on todettu vaikuttavan aiempaa enemmän menestykseen. Aikaisempina vuosina ei ollut erikoista, vaikka ammattilaisjääkiekkoilija olisi polttanut askin tupakkaa päivässä. Nykyään kuitenkin tiedetään yhä enemmän terveyteen vaikuttavista tekijöistä, joten pelaajat noudattavat keskimäärin terveellisempiä elämäntapoja muutenkin. Esimerkiksi NHL-joukkueilla on omat asiantuntijansa varmistamassa, että pelaajat saavat ohjeet oikeanlaiseen syömiseen.

Jokapäiväinen syöminen

Karkit, rasvainen ruoka ja sokerijuomat kuuluisi pitää minimissä, vaikka seuraaviin harjoituksiin tai peliin olisikin vielä aikaa. Näitä kutsutaan “tyhjiksi kaloreiksi”, sillä ne sisältävät paljon rasvaa ja sokeria, mutta eivät juuri ollenkaan vitamiineja, hivenaineita, antioksidantteja, kuituja, proteiineja tai hyviä rasvoja. Ne siis lihottavat, mutta eivät auta fysiikan tai terveyden kehittymisessä.

Hiilihydraatit ovat tärkeässä roolissa jaksamisen kannalta. Ne ovat ikään kuin kehon polttoainetta. Varsinkin nuorille ja kehittyville pelaajille riittävä määrä hiilihydraatteja on tärkeä seikka, sillä keho kuluttaa niitä runsaasti harjoituksen aikana. Hedelmät, vihannekset, täysjyväviljat, maito ja erilaiset pavut sekä pähkinät ovat hyviä hiilihydraattien lähteitä.

Proteiinit auttavat lihasten kasvussa ja palautumisessa, niistä ihmiskeho käyttää ikään kuin rakennuspalikoina. Proteiiniannos tai kaksi jokaisen aterian yhteydessä on hyvä lisä aktiivisesti harjoittelevalle jääkiekkoilijalle. Parhaan tuloksen saat kun syöt vähän proteiinia ennen harjoittelua – jotta energiaa ei kulu liikaa ruoan sulattamiseen harjoittelun aikana – ja harjoittelun jälkeen syöt tai juot palautumiseen tarvitun runsaamman määrän proteiinia. Proteiinia on runsaasti lihassa, kalassa, maitovalmisteissa, kananmunissa sekä erilaisissa palautus- ja treenijuomasekoituksissa.

Vesi on myös erittäin tärkeä osa elimistön kunnossa pitämiseksi. Ihminen selviääkin ilman ruokaa jopa viikkoja, mutta ilman vettä elimistö alkaa kuihtua päivissä. On hyvä muistaa nesteyttää usein, sillä hyvä nestetasapaino auttaa elimistöä ja lihaksia toimimaan. Jos tunnet janoa, olet pitkittänyt veden juomista jo liian kauan. Nyrkkisääntönä voidaan pitää vähintään kahta litraa vettä päivässä, mutta veden määrän tarve riippuu myös yksilöllisistä tekijöstä, kuten pelaajan iästä, koosta ja muista elämäntavoista.

Pelipäivä

Pelipäivänä on tavallistakin tärkeämpi muistaa syödä riittävästi ja monipuolisesti. Jääkiekkopelit kuluttavat energiaa harjoituksiakin enemmän, joten jos pelaaja ei muista syödä kunnolla, saattaa suoritus pelin aikana olla huonompi. Monipuolinen aamiainen kannattaa muistaa syödä ennen päivän aloitusta, sillä sen avulla elimistösi ja aivosi lähtevät käyntiin ja ovat valmiina päivän haasteisiin. Hyvin nukutun yön ja pitkien unien jälkeen elimistö tarvitsee lisää ravintoa ja monipuoliseen ateriaan kannattaakin panostaa heti aamusta.

Lounas kannattaa syödä vähintään kolme tuntia ennen peliä, jotta elimistö ehtii muuttaa ruoan energiaksi, eikä kuluta energiaa sen sulattamiseen pelin aikana. Aterialla kannattaa myös juoda hyvin, jotta nestettä on varastossa peliä varten.

Pelin jälkeen kannattaa tankata proteiineja ja hiilihydraatteja, jotta elimistö ja lihakset palautuvat nopeammin raskaan suorituksen jälkeen. Ateria kannattaa nauttia viimeistään kaksi tuntia pelin jälkeen.