Kansallisen jääkiekkoliigan syntyminen

National Hockey League – tunnetummin NHL – eli kansallinen jääkiekkoliiga on jääkiekon ammattilaisliiga, jota pelataan Pohjois-Amerikassa. Liigassa on yhteensä 31 joukkuetta ja niistä 24 sijaitsee Yhdysvalloissa ja seitsemän Kanadassa. NHL on yleisesti tunnustettu maailman kovatasoisimmaksi jääkiekkoliigaksi.

Vuonna 1917 NHL:ää oli perustamassa viisi joukkuetta. Joukkueet olivat Montreal Canadiens, Montreal Wanderers, Ottawa Senators, Toronto Arenas ja Quebec Bulldogs, mutta ensimmäisen kauden aikana Bulldogs ei pelannut ainuttakaan ottelua. Ensimmäinen näytösottelu pelattiin Montreal Canadiensin ja Montreal Wanderersin kesken 15. joulukuuta vuonna 1917. Frank Calder valittiin NHL:n ensimmäiseksi presidentiksi ja hän toimikin virassa aina kuolemaansa saakka vuoteen 1943 asti.

19. joulukuuta 1917 pelattiin ensimmäinen virallinen ottelu, jossa ottivat yhteen Montreal Wanderers ja Toronto Arenas. Wanderers voitti pelin 10-9 ja saman joukkueen puolustaja, Dave Ritchie, teki ottelussa liigan historian ensimmäisen maalin. Ensimmäinen nollapeli tuli myös kaudella 1917-1918 kun Montreal Canadiensin maalivahti Georges Vezina jätti Arenasin nollille samaiselle kaudelle. Parhaan maalivahdin palkinto, Vezina Trophy, onkin nimetty hänen mukaansa. Kauden 1918-1919 Stanley Cup-finaali jäi pelaamatta maailmanlaajuisen influenssaepidemian iskettyä myös Seattleen, mutta ensimmäisen vuosikymmenen aikana NHL-seurat voittivat Stanley Cupin seitsemän kertaa.

Vuoteen 1930 mennessä sekä Pacific Coast Hockey Association eli PCHA ja Western Canada Hockey League eli WCHL lopettivat toimintansa ja vain NHL jäi jäljelle. Muiden sarjojen kaaduttua NHL laajeni myös Yhdysvaltoihin, koska siellä ei enää ollut omaa sarjaa.

1930-luvulla esiteltiin useita sääntömuutoksia. Vuonna 1930 paitsio lisättiin virallisiin NHL-sääntöihin ja pitkä kiekko vuonna 1937. Rangaistuslaukaus tuli sääntöihin vuonna 1934. Uusia palkintoja ja pieniä sääntömuutoksia ilmestyi sekä 1940- että 1950-luvuilla, mutta suuret laajennukset pysyivät poissa kuvioista. Suurempia laajennuksia tehtiin seuraavan kerran vasta 1960-luvulla kun Western Hockey League uhkasi laajentua. Tästä syystä NHL lisäsi liigaansa vuonna 1967 kuusi uutta seuraa: Philadelphia Flyersin, St. Louis Bluesin, Minnesota North Starsin, Los Angeles Kingsin, Oakland Selasin ja Pittsburgh Penguinsin. Vuonna 1970 liigaan liittyivät myös Vancouver Canucks ja Buffalo Sabres.

World Hockey Association eli WHA perustettiin vuonna 1972 ja NHL koki tämän uhkana omalle liigalleen. 1970-luvulla NHL:ään lisättiinkin runsaasti joukkueita: New York Islanders, Atlanta Flames, Kansas City Scouts ja Washington Capitals liittyivät ensin ja vuonna 1979 WHA:n lopettaessa toimintansa, NHL-liigaan mukaan liittyivät myös Hartford Whalers, Quebec Nordiques, Edmonton Oilers ja Winnipeg Jets.

1990-luvulla NHL sai taas lisää joukkueita liigaansa. Kaudella 1991-1992 mukaan liittyi San Jose Sharks ja seuraavalla kaudella Ottawa Senators ja Tampa Bay Lightning. Kaudella 1993-1994 mukaan lisättiin Mighty Ducks of Anaheim ja Florida Panthers. Sarjaan liittyi kaudella 1998-1999 Nashville Predators, 1999-2000 Atlanta Trashers ja kaudella 2000-2001 Minnesota Wild sekä Columbus Blue Jackets. 2017-2018 kaudelle mukaan liittyi myös Las Vegasin Golden Knights ja uusimpana tulokkaana on Seattlen oma joukkue Krakens kaudelle 2021-2022.

Parhaat NHL-maskotit

Maskotit ovat olleet osa urheilujoukkueita, ravintoloita ja brändejä pidempään kuin kukaan jaksaa muistaa. Sana maskotti on tullut suomen kieleen ruotsin ja englannin kautta ranskasta – mascotte tarkoittaa ranskaksi noitaa ja käsitteen toi tutuksi jo vuoden 1880 komediallinen ooppera La Mascotte, jossa italialaisen maanviljelijän kanssa asunut keijukainen toi tälle onnea. Suomen kirjakielessäkin maskotti on tullut tutuksi jo 1900-luvun alussa.

Maskotit ovat tuttu näky pelitapahtumissa ja joukkueiden sekä pelaajien mainoksissa ja myydäänpä niitä jopa fanituotteina. Maskotti on yleensä eläin tai joku muu empaattisen näköinen hahmo tai olento. Yleensä urheilutapahtumissa joku maskotin pukuun sonnustaunut henkilö kannustaa omaa joukkuettaan ja usuttaa yleisön hurjiin kannatushuutoihin.

Maailman tunnetuimpien maskottien – Ronald McDonaldin ja Mikki Hiiren – sijaan suuntaamme tänään kiikarit kohti NHL:n erikoisimpia ja suosituimpia maskotteja.

  1. Gnash (Nashville Predators): Sapelihammastiikeri nimeltään Gnash on Nashville Predators -joukkueen maskotti. Gnash tarkoittaa englanniksi hampaiden kiristelyä ja se on myös sanaleikki Nashvillen ensimmäisestä tavusta. Nashvillestä löydettiin UBS Tower -rakennuksen kaivuutöitä tehdessä sapelihammastiikerin luuranko. Tästä saatiin idea vuonna 1998 joukkueen maskotille, samana vuonna siis kuin joukkue perustettiin. Gnash on tunnettu hurjista tempuistaan, kuten mönkijällä hurjastelu hyppyristä jäälle. Tanssiesitykset ja fanien viihdyttäminen piirakka-naamaan-tempulla kuuluvat myös vakio-ohjelmistoon.
  1. Bailey (LA Kings): Bailey on Los Angelesista kotoisin olevan Kingsin lähes kaksimetrinen leijonamaskotti. Päällään Bailey pitää pelipaitaa numerolla 72, koska 72 astetta fahrenheittia (reilut 22 astetta celsiusta) on Los Angelesin keskilämpötila. Baileyllä on Twitterissä yli 52 tuhatta seuraajaa ja se on nimetty vuoden 2001 WTC-iskuissa kuolleen kanadalaisen ammattilaisjääkiekkoilijan Garnet Baileyn mukaan. Bailey esiteltiin kauden 2007-2008 aikana.
  1. Gritty (Philadelphia Flyers): Gritty on saavuttanut suuren suosion mm. Twitterissä yli 385 tuhannella seuraajallaan. Yli kaksimetrinen oranssi karvakasa pitää yllään Flyersien pelivarusteita ja teki ensimmäisen esiintymisensä vuonna 2018. Flyersillä on edellisen kerran ollut maskotti kaudella 1976-1977, mutta Slapshot-niminen maskotti ei kestänyt yhtä kautta pidempään. Sen jälkeen Flyers oli pitkään ilman maskottia kunnes Gritty esiintyi amerikkalaisille The Tonight Show Starring Jimmy Fallon -ohjelmassa.
  1. Iceburgh (Pittsburgh Penguins): Tämän pingviinipuvussa esiintyvän maskotin edeltäjät olivat oikeita pingviinejä. Iceburgh-nimi on leikkisä yhdistelmä sanoista iceberg (jäävuori) ja Pittsburgh. Vuoden 1995 Jean-Claude Van Dammen tähdittämässä “Äkkikuolema” nimisessä elokuvassa Iceburghilla on pieni rooli.
  1. Wild Wing (Anaheim Ducks): Wild Wing on Anaheim Ducks -joukkueen maskotti, jonka nimi päätettiin Nimeä Maskotti -kilpailun tuloksena. Wild Wing oli ensimmäinen maskotti NHL:n historiassa, joka suoritti suositun tempun laskeutumalla jäälle jäähallin kattuparruista. Joukkueen nimen mukaisesti Wild Wing esittää ankkaa, jonka naamalla on maski suoraan Perjantai 13. -elokuvista ja yllään tällä on Anaheim Ducksien peliasu. Wild Wing esiintyi myös Mighty Ducks -nimisessä animaatiosarjassa, jota esitettiin Yhdysvalloissa vuosina 1996-1997.

Dream Team – ensimmäisenä vuorossa Porin Ässät

Tässä juttusarjassa luomme Liigajoukkueiden ns. Dream Teameja. Dream Teamiin voi valikoitua ketä tahansa pelaaja, joka kyseisessä joukkueessa on vähintään yhden kauden ajan joskus kiekkoillut. 

Ensimmäisenä vuorossa on Porin Ässät. Ässien historiasta löytyy erittäin merkittäviä pelaajia, ja moni onkin porista ponnistanut aivan sinne kirkkaimpien valojen kastiin, NHL:n tarunhohtoisille kaukaloille. Mutta miltä näyttäisi porilaisten joukkue, jos saisimme valita ainoastaan 5 kenttäpelaajaa, yhden maalivahdin sekä yhden valmentajan? Lähdetään katsomaan!

Valmennus

Ei pitäisi olla kahta sanaa siitä, ketä valitaan valmentamaan porilaista Dream Teamia. 35 vuoden kuivan kauden porissa päättänyt, sekä mestaruuden kaupunkiin tuonut, oman kylän poika, Karri Kivi ansaitsee paikkansa ylhäisessä yksinäisyydessään. Karri Kivi on helppo ja luonnollinen valinta penkin taakse. 

Puolustajat

Ässissä on vuosien saatossa pelannut useita huipputason puolustajia, mutta olisi vaikea sivuuttaa tälläkin hetkellä NHL:ssä upeaa uraa tekevää Esa Lindelliä. Jokereista Ässiin kaudelle 2014-2015 lainattu Esa Lindell nakutteli Ässäpaidassa huikeat 35 pistettä 57 peliin, jonka jälkeen mies siirtyi Dallas Starsin organisaatioon. 

Toisen puolustajan valinta olikin sitten hieman hankalampi, mutta loppujen lopuksi tälle paikalle taitaa olla vain yksi ja oikea valinta – koko uransa Ässäpaitaa kantanut, sekä yli 800 liigapelin kokemuksella, Lindellin pakkipariksi nousee #6, Pasi Peltonen. Ässälegenda, ikoni, sekä todennäköisesti joskus paitansa kattoon saava puolustaja on toinen valintamme Porin Ässät, Dream Teamin avauskokoonpanoon. 

Hyökkääjät

Satojen hyvien hyökkääjien joukosta kolmen parhaan valitseminen ei suinkaan ole helppo homma, mutta yritetään! Oikean laitahyökkääjän paikasta tuskin tulee riitaa, sillä se kuuluu #4:lle, Arto Javanaiselle. Kaikkien aikojen eniten maaleja yhdellä kaudella tykittänyt Arto Javanaisen pelipaita roikkuu Isomäen hallin katossa nyt ja aina. Muuta vuosi sitten ajasta ikuisuuteen siirtynyt Arto Javanainen on koko Ässäorganisaation kautta aikojen parhaimpia pelaajia. 

Vasemman laitahyökkääjän tontille nostaisimme nuoren Joel Armian, joka tällä hetkellä kiekkoilee Montrealissa. Joel Armia oli tärkeä palanen vuoden 2013 mestaruusjoukkuetta, ja ansaitsee oman kylän poikana paikkansa Ässien Dream Teamissa. 

Sentterin tontille kelpailis vaikka kuinka ja moni, mutta jälleen kerran valintamme osuu vuoden 2013 mestaruusjoukkueessa pelanneeseen henkilöön, taistelun ja tahdon ruumiillistumaan, Aki Uusikartanoon. Aki Uusikartano antoi joka ilta 100% joukkueensa eteen, ja sillä pääsee fanien sydämessä jo todella pitkälle. 

Maalivahti

Tämä on helppo, 2013 mestaruuden porilaisille torjunut, Rauman Lukon hylkäämä Antti Raanta. 

Näin ollen Porin Ässien Dream Team on valmistunut, ja tältä se näyttäisi kentällä:

Päävalmentaja

  • Karri Kivi

Maalivahti

  • Antti Raanta

Puolustajat

  • Pasi Peltonen
  • Esa Lindell

Hyökkääjät

  • Joel Armia
  • Arto Javanainen
  • Aki Uusikartano

Jääkiekon sykähdyttävimmät hetket, osa 3 – Porin Ässien mestaruus 2013

Jääkiekon sykähdyttävimpiä hetkiä olemme ehtineet juttusarjamme käydä läpi jo mm. sen verran, että käsiteltynä on esimerkiksi Ray Bourquen Stanley Cup sekä Suomen maailmanmestaruus 2011

Tällä kertoo reportaasi vie meidät kuitenkin vuoteen 2013 sekä Porin Ässien historialliseen mestaruuteen. Yli kolme vuosikymmentä ilman mestaruutta pelannut porilaisjoukkue oli 20 kierrosta ennen loppua sarjataulukon hännillä – miten he onnistuivat voittamaan siitä huolimatta mestaruuden? Katsotaan mihin Ässien kausi kulminoitui, sekä mitä tapahtui, kun Kanada-malja tuotiin Isomäen jäälle, 35 vuoden tauon jälkeen. 

Karri Kivi, Ville Uusitalo & pullo viiniä

Täysin tarkkaa kuvausta emme ole koskaan kauden aikaisista tapahtumista saanut, mutta Ville Uusitalon (ässäkapteeni vuonna 2013) omien sanojen mukaan sarjataulukon hännille pudonnut Ässät piti kriisipalverin, jonka jälkeen joukkue ei enää hävinnyt seuraavasta 19 ottelusta yhtään. Ville Uusitalo sanoo viettäneensä illan punaviinipullon kanssa, josta syttyi kipinä pitää yhteinen puhe joukkueelle. Loppu onkin sitten historiaa. 

Kausi 2013 oli porilaisjoukkueelta mennyt täysin penkin alle, ja fanien uskoa nousuun ei ainakaan kiihdyttänyt se, että joukkueen paras sentteri, Stephen Dixon kaupattiin muualle. Ässien seurajohto luovutti ja alkoi miettiä jo taloudellisesti parhaita ratkaisuja seuraavalle kaudelle. Stephen Dixonin lähdettyä Ässät ei kuitenkaan hävinnyt enää runkosarjassa käytännössä kertaakaan, ja nousu playoffeihin oli enemmän kuin totta. 

Finaaleihin Tapparaa vastaan Ässät nousi lähes puhtaalla pelillä, voittaen KalPan sekä JYP:in otteluvoitoin 4-1. 

Tapparaa vastaan Ässät koki katastrofaaliset 2 ensimmäistä ottelua, kun Tappara onnistui tekemään voittomaalit molemmissa otteluissa viimeisellä minuutilla. Porilaiset eivät kuitenkaan lamaantuneet tästä, vaan ottelusarja saatiin kammettua tasan 2-2. Ässät oli kotonaan jopa suvereeni. 

Oli päivä 22.4.2013 ja Game 5 vuorossa Hakametsän jäähallissa. Käynnissä oleva ottelu oli yksi Liigahistorian pisimpiä pudotuspeliotteluita, sillä ratkaisua jouduttiin hakemaan jopa kolmannesta jatkoerästä. Joel Armian sekä Ville Uusitalon syötöstä digitaalit aikaan 108:59 pysäyttänyt Veli-Matti Savinainen iski Ässille jatkoaikavoiton, ja siirsi Kanada-maljan katkolle ensimmäistä kertaa.

Sarjan viimeinen ja mestaruuden ratkaissut ottelu pelattiin Porissa, jossa oli lähes infernaalisen kova meteli, kun hullut porilaiset löivät rytmiä omilleen. Nopeaan 2-0 johtoon siirtynyt Ässät oli hetkellisesti ottelussa vaikeuksissa, ja Tappara pääsin tasoittamaan homman 2-2:een. Ottelun ratkaisu nähtiin kuitenkin kolmannessa erässä, kun Jyri Marttanen vippasi siniviivan väärältä puolelta lepakon kohti Juha Metsolan maalia, ja vieläkään emme varmaksi osaa sanoa mitä tapahtui, mutta kiekko valahti helposti yläkulmaan. Ässät 3-2, se on siinä!

Veli-Pekka Ketola ojentaa Kanada-maljan

Jopa oman pelipaitansa porilaishallin katosta aikoinaan pois hakenut Veli-Pekka Ketola oli sopinut riitansa organisaation kanssa ja palasi Isomäen hallin jäälle, Kanada-malja sylissään. Veli-Pekka Ketola oli edellisen Ässäjoukkueen kapteeni vuonna 1978, joten jäällä koettiin vähintäänkin sykähdyttävä hetki, kun Ketola ojensi pokaalin Ville Uusitalon vankoille käsivarsille. Mestaruus oli palannut Poriin. 

Jääkiekon sykähdyttävimmät hetket, osa 2 – Leijonien maailmanmestaruus 2011

Juttusarjamme ensimmäisessä osassa kävimme läpi Ray Bourquen uraa sekä sen päättänyttä Stanley Cup -voittoa. Tällä kertaa paneudumme erityisesti suomalaisia koskettavaan tapahtumaan, joka sattui vuonna 2011, Slovakian Bratislavassa. Suomen A-maajoukkue oli odottanut toista mestaruuttaan vuodesta 1995 lähtien, jolloin Timo Jutilan, Saku Koivun, Ville Peltosen sekä Jere Lehtisen tähdittämä Suomi voitti Globenin illassa rakkaan vastustajansa, Ruotsin. 

Kovin merkittävästi ei ilta Bratislavassa eronnut vuoteen 1995, sillä myös nyt oli finaalissa vastassa Ruotsi. 

Se on siinä

Vuonna 2011 jääkiekon MM kisat pelattiin siis slovakiassa, jonne Suomi oli saanut kohtalaisen hyvän ryhmän jalkeille. Suomea edusti kisoissa mm. Mikko Koivu, Tuomo Ruutu, Petteri Nokelainen, Mika Pyörälä, Mikael Granlund, Ossi Väänänen, Leo Komarov, Jesse Joensuu, Janne Lahti, Juhamatti Aaltonen – sekä monta muuta huipputason jääkiekkoilijaa. 

E-lohkon toiseksi jäänyt Suomi aloitti pudotuspeliurakkansa Norjaa vastaan. Kohtalaisen selvin 4-1 lukemin kaatunut Norja oli paperia Suomen käsittelyssä. Hieman ehti kuitenkin huoli nousta Suomenkin osalta, sillä Norja meni toisessa erässä 1-0 johtoon. Suomi pääsi kuitenkin ylivoimalla takaisin peliin, ja kampesi elintärkeän voiton. Leijonat eteni voitolla neljän parhaan joukkoon. 

Neljän parhaan joukossa finaalipaikasta taistelivat Suomi sekä Venäjä. Täynnä NHL:n supertähtiä vilisevä Venäjä (esim. Malkin, Ovechkin, jne.) kaadettiin 3-0, mutta ottelusta päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen jotain ihan muuta. Nimittäin ottelun 1-0 maali oli sellainen taidonnäyte, joka 10 vuotta myöhemmin pyörii kaikissa highlightseissa edelleen. Suomen “Kulta-Mikke”, Mikael Granlund nimittäin veivasi Konstantin Barulinin selän taakse ilmaveivillä maalin, josta sekosi niin Antero Mertaranta, kansainvälinen media, kuin Suomikin. Venäjä oli kirjaimellisesti lyöty. Maalilla torjunut Petri Vehanen nollasi venäjän ja Suomi matkasi MM-finaaliin 3-0 voitolla. 

Finaali

Granlundin ilmaveivi, Vehasen nollat – kaikki oli kuin suorastaan unesta, sillä finaalivastustajaksi valikoitui kukas muukaan kuin rakas länsinaapurimme Ruotsi. Ottelu alkoi katastrofaalisesti kun Ruotsi oli siirtymässä 1-0 johdossa ottelun viimeiseen erään. Toista mieltä oli kuitenkin Jarkko Immonen, joka Mikko Koivun ilmiömäisestä esityöstä laukoi sydämensä kyllyydestä 7 sekuntia ennen toisen erän loppua 1-1 tasoituksen. Taistelu maailmanmestaruudesta oli alkanut. 

Kolmannessa erässä nähtiin Ruotsin todellinen sulaminen, kun Suomi mätti maaleja kuin liukuhihnalta. Kamelin selkä katkesi lopulta 4-1 maaliin, kun Mikael Granlundin nerokas heitto päätylaudan kautta päätyi suoraan Janne Pesosen lapaan, joka siirsi kiekon tyhjään maaliin. “JANNE PESONEN LYÖ SUOMELLE MAAILMANMESTARUUDEN” -tarinoi ottelua selostanut Antero Mertaranta. Ottelu päättyi lopulta historialliseen 6-1 voittoon ja Suomi kruunattiin Bratislavan illassa uudeksi maailmanmestariksi. Suomi sekosi. 

Jääkiekon sykähdyttävimmät hetket – Ray Bourque voittaa Stanley Cupin

Jos rakastat jääkiekkoa yhtä paljon kuin me, löytyy muistojesi kätköstä varmaan useampi sellainen muisto, joka nostaa ihokarvat pystyy sekä vierittää kyyneleen poskellesi. Urheilu on täynnä magiaa sekä unohtumattomia hetkiä, joita ei pysty edes täysin selittämään, ellei niitä ole itse kokemassa. 

Jääkiekon sykähdyttävimmät hetket on sellainen listaus, joka varmasti elää aika pitkälti sen mukaan, mitä joukkuetta kannustat. Olemmekin yrittäneet tehdä sellaisen listauksen, joka iskisi jokaiseen, huolimatta mitä joukkuetta olet elämäsi aikana kannustanut. Juttusarjamme ensimmäisessä osassa käsittelemme Ray Bourquen huikeaa uraa, sekä miehen ansaitsemaa loppuhuipennusta, eli Stanley Cupin voittamista uran viimeisessä pelissä. 

Ray Bourque voittaa Stanley Cupin

Montrealissa vuonna 1960 syntynyt Raymond Bourque on kiistattomasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista puolustajista. Sen himoituimman palkinnon saalistamiseen Bourquelta meni kuitenkin luultavasti muutama vuosi kauemmin, mitä mies olisi ehkä itse toivonut.

Koko uransa, aina kauteen 99-00 asti Boston Bruinsissa kiekkoilut Ray Bourque treidattiin vuosisadan vaihtuessa Colorado Avalanchen organisaatioon. Kausia NHL:n runkosarjassa oli tällä hetkellä takana 20 kappaletta – eli ihan naurettavan paljon! 14 peliä ensimmäisellä kaudellaan pelannut Bourque lähti kauteen 00-01 sillä asenteella, että kyseessä on miehen viimeinen kausi jääkiekon parissa. 

Yksi jääkiekkohistorian hienoimmista hetkistä koettiin, kun 22 vuoden metsästyksen jälkeen Ray Bourque onnistui voittamaan Stanley Cupin Colorado Avalanchen joukkueessa (myös Ville Nieminen nappasi itselleen sormuksen). Tämä itsessään on jo tuhkimotarinan kuuloinen, mutta todellinen ns. “the moment” -koettiin kuitenkin siinä kohtaa, kun NHL:n komissaari Gary Bettman pyysi Coloradon kapteenin Joe Sakicin noutamaan himoittua Stanley Cuppia. Joe Sakicilla oli jo yksi Stanley Cup entuudestaan, mutta 22 vuotta liigassa kiekkoilut Raymond Bourque ei ollut vielä kertaakaan päässyt koskemaan Lord Stanleyn hopeista maljaa. 

Tässä nopea läpileikkaus miten Stanley Cup nousi Ray Bourquen suorille käsille:

Gary Bettman: “Joe Sakic, come get the cup so you and your teammates can hoist it”

Announcer: “Sakic will come to receive it as a captain…. AND AFTER TWENTY-TWO YEARS…RAYMOND BOURQUE!

….Joe Sakicin ojentaessa Stanley Cupin suoraan Ray Bourquelle on sellainen hetki, jossa kovempikin jääkiekkofani lirauttaa kyyneleen jos toisenkin. Sanotaan että silmät ovat peili ihmisen sieluun – Ray Bourquen silmistä oli todellakin nähtävissä, että pienen pojan unelma jääkiekon suurimmasta palkinnosta oli vihdoin toteutunut. 

Juttusarjan toiseen osaan pääset tästä: Jääkiekon sykähdyttävimmät hetket, Osa 2 – Leijonien maailmanmestaruus vuonna 2011

NHL:n pistepörssissä tunnelma tiivistyy

NHL:n runkosarjaa on nyt takana n. 45 ottelua, eli yli puolivälin ollaan jo reilusti. Pistepörssin kärkisijoilla majailee useita tuttuja nimiä, mutta myös muutamia yllättäjiä! Lähdetään katsomaan hieman tarkemmin minkälaisia pelaajia TOP 10:stä löytyy. 

Sijat 1-10:

  1. Connor McDavid – Edmonton Oilers 74p
  2. Leon Draisaitl – Edmonton Oilers 63p
  3. Patrick Kane – Chicago Blackhawks 57p
  4. Auston Matthews – Toronto Maple Leafs 55p
  5. Brad Marchand – Boston Bruins 55p
  6. Mitchell Marner – Toronto Maple Leafs 55p
  7. Nathan MacKinnon – Colorado Avalanche 53p
  8. Mikko Rantanen – Colorado Avalanche 52p
  9. Sidney Crosby – Pittsburgh Penguins 52p
  10. Mark Stone – Vegas Golden Knights 52p

Ensimmäisenä kysymyksenä nousee esille sellainen mysteeri, että missä välissä Brad Marchand ehtii rottailujensa lomassa iskemään näin käsittämättömiä pistemääriä?! Ok, pitää kyllä myöntää, että vaikka Brad Marchand on usein hieman kyseenalaisessa roolissa, miehen kiekollisia taitoja ei sovi epäillä. Tappavan tasaisesti koko uransa ajan pisteitä tehtaillut Brad Marchand on Bostonille kultaakin kalliimpi palanen, eikä mies toistaiseksi ole ihan hetkeen Bruinsista lähdössä. 

Suomalaisten näkökulmasta katsottuna on myös iloisia uutisia, sillä Colorado Avalanchessa erinomaista kautta pelaava, Suomen Turusta maailmalle ponnistanut Mikko Rantanen on pistepörssin sijalla 8 – Takana mm. muuan Sidney Crosby. Mikko Rantanen on 43 peliin nakutellut 26+26 (52p) ja +- -tilastokin näyttää mukavaa lukemaa +24. 

Antakaa se Art Ross jo McDavidille

McDavid johtaa NHL:n pistepörssiä kymmenellä pisteellä, ja matkaa kolmantena olevaan P. Kaneenkin on jo lähes 20 pistettä. McDavid on lähestulkoon läpi kauden iskenyt viikoittaisella tahdilla häikäiseviä soolomaaleja, eikä ole mikään ihme, että herra tällä hetkellä dominoi maailman parhaita kiekkokaukaloita. Edmonton Oilersin nuori kapteeni on tällä kaudella iskenyt 44 otteluun käsittämättömät 74 pistettä. 

McDavidin dominointi tuskin tulee hidastumaan ja uskommekin, että mies voittaa Art Ross Trophyn näytöstyyliin. 

Poimintoja TOP 10:n ulkopuolelta

Siinä missä TOP10 on tietysti mielenkiintoista luettavaa kaikilta osin, katsaus sijoille 10-50 paljastaa myös hauskoja yksityiskohtia tämän kauden saralta. 

Esimerkiksi ensimmäinen puolustaja pistepörssin kärkipäästä löytyy “vasta” sijalta 27 – Washington Capitalsin John Carlson on tehnyt tänä vuonna 46 peliin 42 pistettä. Hänen perässään heti toinen huippuluokan pakki, Tampa Bayn Viktor Hedman, 42 pistettä. 

Rantasen jälkeen toinen suomalaiskiekkoilija löytyy sijalta 16, Florida Panthersin kapteeni, Alexander Barkov. Tapparanmiäs Barkov on tehtaillut tällä kaudella 41 peliin 46 tehopistettä. 

Liigan loppuhuipennus 2020-2021

Huolimatta pandemian runtelemasta, osittain rikkonaisestakin Liigakaudesta, olemme päässeet siihen pisteeseen, että maali alkaa jo häämöttämään. Liigan mestaruudesta taistelee tällä hetkellä 8 joukkuetta, ja vaikka pelit valitettavasti pelataankin tyhjille katsomoille, on pelaajistosta selkeästi havaittavissa, että pelataan kuitenkin kauden kovimpia pelejä. 

Kanada-maljasta tällä hetkellä pelaa seuraavat joukkueet:

  • Ilves
  • Lukko
  • TPS
  • Pelicans
  • HIFK
  • Kärpät
  • Tappara
  • KalPa

Äkkiseltään vilkaistuna listalta löytyy muutama yllättäjä, sekä muutama kestosuosikki. Esimerkiksi KalPan, Pelicansin sekä TPS:n nouseminen 8 parhaan joukkoon on ollut varmasti Lahdessa, Kuopiossa sekä Turussa mieluinen yllätys. Jos haluat tarkistaa miten muiden joukkueiden kausi sujui, suosittelemme lukaisemaan 2020-2021 topit & flopit -listauksemme. 

Toistaiseksi ylivoimaisesti kovimman ennakkosuosikin viittaa kantaa Rauman Lukko, joka pelaa omaa puolivälieräsarjaansa Tampereen Ilvestä vastaan. 

Nähdäänkö raumalla kansanjuhla keväällä?

Oli asiasta mitä mieltä tahansa, Rauman Lukon otteet ovat käytännössä koko kauden näyttäneet jo siltä, että joukkue on marssimassa ylivoimaiseen mestaruuteen. Vaikka pudotuspeleissä voi käydä mitä tahansa, olisi ehkäpä jopa huutava vääryys, mikäli Lukko ei kauden 2020-2021 päätteeksi saisi ansaitsemaansa mestaruutta. Raumalaiset ovat joutuneet vuodesta 1963 lähtien odottamaan organisaation toista mestaruutta. Raumalaisten mielestä tuskin ihan heti on poistumassa kauden 2013-2014 nöyryytys, kun kettupaidat joutuivat Porin Isomäessä katsomaan avausottelussa kun Ässien kolmas mestaruusviiri nostettiin hallin kattoon. 

Raumalaisten kiekkofanien pessimistinen lähestymistapa on siis suoraa seurausta siitä, ettei raumalaisia mitalipeleissä olla totuttu kovin usein näkemään. Nähtäväksi jää, pystyykö sinikeltapaidat hinaamaan toisen viirinsä makkarahallin kattoon. 

HIFK laittaa kapuloita rattaisiin

Upean loppukauden pelannut HIFK on noussut totisesti taistelemaan paikasta neljän parhaan joukkoon, sillä joukkue johtaa kirjoitushetkellä ottelusarjaa Oulun Kärppiä vastaan 2-0. Helsinkiläisten vakuuttava loppukausi nosti joukkueen runkosarjan sijalle 2. 

HIFK:n edellinen mestaruus tuli vuonna 2011, jota voidaan pitää suurena pettymyksenä sillä joka vuosi HIFK:n pelaajabudjetti on Liigan suurimpien joukossa. Jos pitäisi veikata Lukon suurinta haastajaa kevään pudotuspeleissä, olisi vastaus luultavasti HIFK – kysyi asiasta sitten keneltä tahansa. HIFK ja Lukko eivät voi kohdata välierissä, joten mahdolliseen Lukko vs HIFK -finaaliin on siis todelliset mahdollisuudet. Toki tämä tarkoittaisi sitä, että Lukko selvittää ensin tiensä Ilveksen ohi, eikä HIFK enää kompuroi Kärppiä vastaan. 

Pelaajakortti – Sebastian Wännström, Ässät

Vuonna 1991 ruotsin Gävlessä syntynyt Sebastian Wännström on kauden 2020-2021 Porin Ässissä kiekkoillut hyökkääjä. Sebastian Wännström nousi Liigaan lähes täydestä tuntemattomuudesta, mutta on sittemmin todistanut olevansa moninverroin palkkaansa arvokkaampi pelaaja. Vaikka Porin Ässät konttasivatkin käytännössä koko 20-21 -kauden, Wännströmmin 33 maalin kautta tuskin tullaan Porissa ihan hetkeen unohtamaan – kyllä, luit aivan oikein, Wännström iski 33 maalia!

Rightilta ampuva, numerolla #40 pelaava hyökkääjä voitti koko Liigan maalipörssin näytöstyyliin, ja ruotsalaisen pelaaminen onkin paljolti muistuttanut erästä toistakin maalisylkijää, joka Porissa on pelannut (Tomas Zaborsky). Vaikka tuuri on aina ansaittava, Wännströmin maaleista moni on tullut tilanteista, jotka eivät ole edes muistuttaneet maalipaikkaa – loistavan maalintekijän merkki siis tämäkin!

Wännström on yhteensä tällä kaudella pelannut 57 ottelua, joissa mies on iskenyt 33+13 = 46p. Tällä saldolla aukeaa myös paikka TOP10 pistepörssissä. 

Kausi 2020-2021

Wännström hankittiin yhden kauden sopimuksella SHL:ssä pelaavasta Leksandista, mutta voitanee jo varmuudella kertoa, ettei mies tule tämän kauden jälkeen Liigassa jatkamaan. Yli 30 maalia jos tässä liigassa naputtelee, on hyvin todennäköistä, että palkkapussiin lisätään yksi nolla lisää esimerkiksi itärajan toisella puolella. Wännströmin tulevaisuuden osoitetta ei ole vielä paljastettu, mutta miehen agentilla tuskin on tekemisen puutetta tällä hetkellä. Porilaisten kannalta olisi toki miellyttävää mikäli mies pelaamaan vielä jäisi, mutta tällainen skenaario on hyvin epätodennäköistä. 

Yksilötasolla ilmiöimäinen suoritus

Kun ottaa huomioon miten huonosti Ässät ovat kokonaisuutena pelanneet, on jopa ilmiömäistä, että Sebastian Wännström on onnistunut tekemään yli 33 maalia. Ässät on koko Liigan eniten jäähyjä ottava joukkue, joten muutenkin vaikeaan viisikkopelaamiseen on jouduttu vielä kaiken hyvän lisäksi pelaamaan alivoimalla keskimääräisesti n. 13 minuuttia per ottelu. 

Jokainen Porin Ässien pelejä tällä kaudella seurannut voi yhtyä siihen, ettei joukkue ole oikeastaan missään välissä onnistunut täyttämään potentiaaliaan. Tämä on porilaisten kannalta varsin ikävää, sillä nimilistaa kun katsoo, olisi joukkueen pitänyt joidenkin ennakoiden perusteella pelata jopa suorasta pudotuspelipaikasta. 

KHL vai SHL?

Vielä ei siis tosiaan ole varmuutta siitä, missä Wännström tulee jatkamaan seuraavalla kaudella, mutta vahvimmat huhut olisivat viemässä miestä KHL:ään, tai SHL:ään. Jännä nähdä, pystyykö mies lunastamaan odotukset myös seuraavallakin kaudella, vai oliko tämän kauden maalimäärä kenties sitä kuuluisaa “suonenvetoa”. 

Patrik Laine – vieläkö ura lähtee nousuun?

Koko Suomen kultapoika Patrik Laine on joutunut viime aikoina todelliseen myrskyn silmään. Kesken sopimuskautensa Columbukseen treidattu Laine joutui uudessa seurassaan välittömästi päävalmentaja John Tortorellan koirankoppiin. Patrik Laineen lahjoja ei käy kiistäminen, sillä esimerkiksi miehen laukaus on todennäköisesti NHL:n top3:ssa, mutta valitettavasti tämä ei ihan vielä riitä kovimmalle tasolle. 

Patrik Laineen ura lähti lupaavasti käyntiin Winnipegissä, mutta jo ensimmäisen kautensa aikana mies nousi otsikoihin väärien asioiden vuoksi. Joukkueen kapteenilla Blake Wheelerillä ja Patrik Laineella raportoitiin olevan kylmät välit, vaikka Wheeler tämän julkisesti kielsikin toimittajien kyseltyä asiasta. Laine myös kertoi julkisesti olevansa pettynyt, että joutuu pelaamaan “huonojen pelaajien kanssa”, joka luonnollisesti aiheutti joukkueen sisällä hieman närää. Päävalmentaja Paul Maurice varsinkin kuritti Lainetta usein istuttamalla nuorukaista penkillä, vaikka Jets pelasi ylivoimaa. 

Columbuksessa uusi alku, vai uran loppu?

Patrik Laineen motivaatiota ollaan kritisoitu koko miehen uran ajan, eikä suotta. Julkisuuteen lauotut “pelaan n. 8 tuntia päivässä Fortniteä” -tyyppiset kommentit eivät ainakaan edesauttaneet Lainetta. Columbuksessa alku on ollut myös todella vaisua, sillä miehen ylimielinen käyttäytyminen on aiheuttanut sen, että Tortorella on joutunut penkittämään Lainen useampaan otteeseen. Tortorellan arvotuksesta Lainetta kohtaan kertoo kuitenkin jotain se, että mies on sanonut Patrik Laineesta seuraavaa: “Do you think I WANT to sit him on the bench?”. Vapaasti suomennettuna Tortorella siis kysyi lehdistön edustajilta, että uskovatko he todellakin siihen, että hän HALUAISI pitää Laineen penkillä?

Patrik Laineen kannalta aika Columbuksessa tulee todennäköisesti määrittelemään miehen NHL uran, niin hyvässä kuin pahassakin. Siirtohuhutkin ovat jo alkaneet liikku, vaikka mies ei vielä montaa peliä ole Blue Jacketseissa ehtinyt pelaamaan. 

Vaikka on vaikea päätellä mitä kuliseissa tapahtuu, ulkopuolisen silmiin vaikuttaa siltä, ettei Patrik Laine valitettavasti tällä hetkellä ole tarpeeksi paksulla nahalla liikenteessä, vaan olettaa peliajastaan liikoja. Pelkällä kovalla laukauksella ei valitettavasti NHL:ssä kovin pitkää uraa tee, vaan nykypäivän supertähdiltä vaaditaan kokonaisvaltaista suorittamista illasta toiseen. 

Patrik Laineen ura numeroina

Liiga, 52 ottelua, 17+17 = 34p

NHL, 339 ottelua, 148+117 = 265p

Mestis, 36 ottelua, 5+7 = 12p

Ikä: 22

Pituus: 194cm

Paino: 93kg