Vaikka kukaan ei varmaksi tiedä fysiikkaa luistelun takana, on jokaisen tiedossa huonoilla terillä luistelun epämukavuus. Jos haluat luistimiesi olevan huippukunnossa, kannattaa terät teroittaa aina kun luistelua on takana 15 tunnista 20 tuntiin. Teroitusten väli voi kuitenkin vaihdella suuresti riippuen muutamista asioista. Terien kulutukseen vaikuttaa se pelaatko ulko- vai sisäjäällä, kuinka kovaa jää on, kuinka usein pelaat ja tietenkin luistimien laatu vaikuttaa myös.
Luistellessa kuuluva kirskunta voi olla merkki tylsistä teristä. Merkkejä teroitusajankohdan lähestymisestä ovat myös epätasainen kyyti, nopeiden käännösten tekemisen vaikeus sekä terässä sormella tuntuvat kolot ja epätasaisuudet.
Isoin tekijä terien kulumiseen on tietenkin jäällä vietetty aika. Jotkut jääkiekkoilijat teroittavat luistimensa ennen jokaista peliä, kun taas toiset kerran tai kaksi vuoden aikana. Useammin pelaavat yleensä myös teroittavat luistimiansa enemmän. Jos käyt pelaamassa kahdesti viikossa, kannattaa luistimet teroittaa kerran kuukaudessa ja tunnustella, onko se tarpeeksi usein. Jos loppukuusta luistelu tuntuu takkuavan, kannattaa terille näyttää teroitinta useammin.
Ulkojäät usein kuluttavat teriä sisäjäitä enemmän, sillä ulkojää on usein kylmempää ja kovempaa. Kovempi jää ja ulkojäille helposti eksyvät roskat, kuten lehdet, risut, hiekka tai muu lika, saavat terät tylsäksi nopeammin kuin hyvin huollettu ja pehmeämpi sisäjää. Terän laadulla on myös vaikutusta. Laadukas terä kestää pidempään, eikä sitä tarvitse teroittaa niin usein kuin huonompilaatuisia teriä. Luistimien huolellinen käsittely pidentää myös teroitusvälejä. Terien suojat saattavat ruostuttaa teriä, jos ne jätetään pitkäksi aikaa paikalleen, mutta lätkäkassiin ilman suojia heitetyt luistimet voivat vahingoittua.
Teroituksessa ylimääräinen ja kulunut teräs hiotaan pois ulkoreunoista ja uran sivuista siihen suunnitellulla välineellä. Luistimen terässä, toisin kuin veitsissä, on kaksi teräväksi teroitettavaa reunaa. Terän pohja on hieman kaareva ja mitä syvempi ura reunojen välissä on, sitä kapeampi terä usein on. Syvempi ura tarttuu jäähän paremmin mahdollistaen paremman hallittavuuden, mutta samalla verottaen nopeudesta. Matala ura taas antaa kovemmat vauhdit, mutta vaatii luistelijalta enemmän taitoa.
Jääkiekkoilijan painolla on myös merkitystä terien valintaa tehdessä. Painavammat pelaajat suosivat matalampia uria terissä, koska heidän ruumiinpainonsa auttaa luistimen terää “puremaan” paremmin kiinni jäähän. Kevyemmät luistelijat taas saavat paremman otteen luisteluun syvemmillä urilla, jolloin terät tarttuvat jäähän helpommin ja luistelun hallinta on helpompaa.
Kaikkien pienempien pelaajien, eli juonioreiden, hokkareiden kunnossapitoa kannattaa aikuisen valvoa. Usein lapset eivät vielä osaa arvioida omia taitojaan tarpeeksi hyvin, että terien kulumisen vaikutuksen huomaisi heti. Kun terät pitää hyvässä kunnossa, pysyy motivaatiokin korkealla kun ylimääräisiä epäonnistumisia ei pääse tulemaan tylsien terien takia. Olit sitten juniori, seniori tai jotakin siltä väliltä, kannattaa terien kunnosta pitää hyvää huolta, sillä se lisää merkittävästi itsevarmuutta jäällä ja luistelu pysyy mukavana.
